KESÄKUUNkuva vähän myöhässä

Vihdoinkin huhtikuu ja toukokuu

Loma on alkanut ja ehdin viimeinkin ompelemaan valmiiksi huhti- ja toukokuun kuvat. Toukokuun kuva oli aika vaikea. Huhtikuun ikkuna toi heti mieleen oman lapsuuskodin, mutta toukokuun asfalttiorvokki oli kovin urbaani. Katselin orvokin voimaa, kuinka herkän kauniina se puskee tiensä läpi ankean asfaltin. Kuva yhdistyi yllättäen jo edesmenneeseen sisareeni. Hän oli vaikeasti kehitysvammainen, josta ulkopuoliset näkivät vain rujon ulkomuodon. Me perheenjäsenet tunsimme hänen empaattisen herkän luonteensa ja hersyvän huumorinsa. Niinpä pienessä 32x32 cm tilkkutyössäni herkkiä kukkasia ympäröi tumman ankara kehys. Arjan muistolle.

Huhtikuussa on kuva lapsuuskotini vintin ikkunasta. Vinttikamarissa haaveilin tulevaisuudesta ja luin pääsykokeisiin. Ammatillisesti unelmat ovat toteutuneet; eivät tosin aivan siinä muodossa ja järjestyksessä kuin suunnittelin. Mutta niinhän elämässä käy. Tavoitteeseen päästään usein kiertotietä mutkitellen. Mietin nimeä tälle pienelle 24x32 cm kirjontatyölle: Vinttikamarista maailmalle se voisi olla. Hiirenkorvat symboloivat nuoren haaveita.

Antakaa minulle kesäkuun kuva! Muuten tämä viiskymppisvuoden projekti loppuu alkuunsa.