KESÄKUUNkuva vähän myöhässä

Vihdoinkin huhtikuu ja toukokuu

Loma on alkanut ja ehdin viimeinkin ompelemaan valmiiksi huhti- ja toukokuun kuvat. Toukokuun kuva oli aika vaikea. Huhtikuun ikkuna toi heti mieleen oman lapsuuskodin, mutta toukokuun asfalttiorvokki oli kovin urbaani. Katselin orvokin voimaa, kuinka herkän kauniina se puskee tiensä läpi ankean asfaltin. Kuva yhdistyi yllättäen jo edesmenneeseen sisareeni. Hän oli vaikeasti kehitysvammainen, josta ulkopuoliset näkivät vain rujon ulkomuodon. Me perheenjäsenet tunsimme hänen empaattisen herkän luonteensa ja hersyvän huumorinsa. Niinpä pienessä 32x32 cm tilkkutyössäni herkkiä kukkasia ympäröi tumman ankara kehys. Arjan muistolle.

Huhtikuussa on kuva lapsuuskotini vintin ikkunasta. Vinttikamarissa haaveilin tulevaisuudesta ja luin pääsykokeisiin. Ammatillisesti unelmat ovat toteutuneet; eivät tosin aivan siinä muodossa ja järjestyksessä kuin suunnittelin. Mutta niinhän elämässä käy. Tavoitteeseen päästään usein kiertotietä mutkitellen. Mietin nimeä tälle pienelle 24x32 cm kirjontatyölle: Vinttikamarista maailmalle se voisi olla. Hiirenkorvat symboloivat nuoren haaveita.

Antakaa minulle kesäkuun kuva! Muuten tämä viiskymppisvuoden projekti loppuu alkuunsa.

Toukokuun virikekuva

Huhtikuun virikekuva

On lounaan jälkeinen rauhallinen hetki, katson tuvan ikkunasta ulos.

Näen pihapiirissä olevat rakennukset; tallin ja navetan. Kukaan ei liiku, kaikki ovat ruokalevolla.

Eläimetkin nuokkuvat lämpimäsä auringossa.

Kesä on jo yli puolenvälin, heinät on jo korjattu, vanhanaikaiseti seipäille.
Niityllä kukkivat lukuisat kukat ja pehoset liihottelevat niissä.

Perhoset eivät kuitenkaan ole tavanomaisia vaan satumaisia...

Siru

Maaliskuun mattimyöhäinen

Tässä tulee lopultakin minun panokseni projektiin! Maaliskuun kuva viritti aluksi matkatunnelmiin Amazonin sademetsiin. Sitten aika kului ja kului...

Oma puolivuotissatainen juhla lähestyi ja oli yhtäkkiä jo ohi. Kummityttöni Lumi piirsi minulle juhlissa kuvan "50 wee ja ylpeä siitä" ja siitä se lähti. Olin miettinyt tähänastista elämääni, sen aurinkoisia ja pilvisiä päiviä. Juhlapäivän jälkitunnelmissa kaikki liput liehuivat kiitollisuutta. Mielessä kävivät myös tuulessa kieppuvat rukousliput, pyytämässä siunausta tulevalle. Nuo liput liehuvat nyt pienessä tilkkutyössä.

Tämä työ viritti ajatuksen omasta 50-vuotisvuoden projektista. Jospa tekisinkin jokaisesta kuukauden kuvasta jotenkin omaan elämäntaipaleeseeni liittyvän. Jään siis innolla odottamaan seuraavia kuvia. Diten ikkunakuva jo käänsi ajatukset lapsuuden vinttikamariin...

PUSSUKKA

Maaliskuun ideakuva iski silmään Divaani-lehdestä. Sen värimaailma ja tunnelma olivat mielestäni taianomaiset.

Suunnitelma ommeltavalla lukkokehyksellä varustetusta pussukasta muovautui päässäni heti.

Käyttäisin siihen violettia (äärettömän vaikeasti valokuvattavaa) villakangasta, kirjoisin punaisella linnun ääriviivat ja virkkaisin valkoisia kukkia.

Toteutusvaiheessa kirjonta jäi pois, punainen väri säilyi pussukan vuorissa, ja kukkien seuraksi virkkasin muutaman vihreän lehden.

Vaikka idea tuli nopeasti toteutus jäi viime tinkaan,
kiire on paras muusa, eikö?

Siru

Satupuun lintu

Ensiksi maaliskuun virikekuvasta ei seurannut minkäänlaista inspiraatiota. Kuva oli kuitenkin läppärin taustakuvana, ja kun sitä aikansa oli katsellut, oli pakko tehdä jotain. Lintu oli niin satumainen, joten ideaksi tuli tehdä (taas yksi) lintu pikkuneidin "satupuuhun" muiden lintujen ja perhosten seuraksi.

Tämä lintunen on neulahuovutettu suomenlampaan ja merinovillasta vaahtomuovin päälle. Lisänä on kirjailua paksulla villalangalla. Tekemisen puolivälissä inspiraatiokuva unohtui, luovuus otti vallan ja lintu sai uudenlaisia piirteitä. Tämä nopea, muutaman tunnin tekele oli oma kokeiluni neulahuovutuksesta vaahtomuoville: työn jäljessä on toivomisen varaa (omat neulani eivät oikein suostuneet hyvään yhteistyöhön vaahtomuovin kanssa), mutta elämä on.